home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku17.lha
/
Teksti
/
Lämpösiirto.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1996-03-01
|
6KB
|
150 lines
5
1
4 Piirilevyjä.IFF 50 0*
{A Piirilevyjen valmistus lämpösiirtotekniikalla
{A ---------------------------------------------
{7 Mikko Sipiläinen
{c Piirilevyvalmistuksen työnkulkukaavio sivulla 5
Elektroniikan harrastelijalla ei useinkaan satu olemaan kalliita laitteita
apunaan omien piirilevyjen rakentamisessa, ja syövytysmenetelmätkin ovat
melkoisen vaivalloisia. Kalliit hinnat vaikuttavat myös paljon
elektroniikkaharrastelijan aktiivisuuteen varsinkin näin "noususuhdanteen"
alkuaikoina. Kirveelle on siis edelleen töitä.
Moni harrastelija on usein tehnyt turhaa työtä tulostaessaan laserilla
piirilevyn kuvaa kalvolle valotusoperaatiota varten. Kyseinen toimenpide on
tunnetusti hankala, ja materiaalia voi kulua hukkaan epäonnistuneiden yritysten
myötä. Valotusvaiheeseen ei kuitenkaan tarvitse siirtyä, sillä laserin tai
kopiokoneen kalvolle tulostama muste voidaan siirtää piirilevylle suojaavaksi
peiteaineeksi ja aikaa säästyy. Miten siis toimit?
Eräs kaverini puhui noin viikko sitten kokeilleensa lämpösiirtomenetelmää ja
päätyi seuraavanlaiseen diagnoosiin: TOIMII! Siitä lähtiväkin ideat sitten
pyörimään. Sovelsimme yhdessä hankkimaamme tietoa yhteen ja kokosimme
kotiharrastelijalle ainakin kohtuullisen ratkaisun piirilevyjen tekoon. Menimme
siis läpi siitä, mistä aita on matalin kuitenkaan tinkimättä kohtuullisesta
kuviolaadusta. Plussiksi saimme lämpösiirtomenetelmään huokean hinnan, nopeuden
ja yksinkertaisen toteutuksen. Siispä ryhdyimme puuhaan.
Kokeilut aloitin kotonani kaverilta lainatulla laserilla (HP Laserjet III), joka
suunnilleen vastaa normaalikodin keskivertolaseria. Kalvoksi valitsin normaalin
tulostekalvon ja kokeilulevyinä käytin vanhoja pertinax-pohjaisia jäännöspaloja.
Piirtelin DPaintilla ruudulle rivouksia ja erilaisia kuvioita, jotka sitten
tulostelin eläimellisellä raivolla kalvolle. Tietenkin olin unohtanut
skaalauksen välistä kokonaan, ja siinä meni yksi kallisarvoinen kalvo hukkaan.
Seuraava kalvo näyttikin sitten jo ihan mukavalta, joten silitysrauta kännyyn ja
kalvoa sulattelemaan (sanan aidossa merkityksessä).
Lämpötila oli tietysti liian suuri, ja unohdin laittaa paperinpalan kalvon ja
silitysraudan väliin. Seurauksina palaneen käryä, musteen leviäminen ja
piirilevyn liimautuminen silitysrautaan kiinni. Päätin sittenkin säätää
silitysraudan noin 150 asteeseen, jolla toinen siirto onnistuikin sitten jo
jotenkin. En vain kiireessä muistanut puhdistaa piirilevyä huolella, ja tulos
oli suttuinen. En myöskään odottanut levyn kunnollista jäähtymistä, ja siirto
siltä osalta hieman epäonnistui. Kolmas siirto lopulta jo onnistui, ja pääsin
syövyttelemään. Tulos näytti kyllä edelleen vähän suttuiselta, mutta piirilevy
toimi vallan mainiosti. Aivan pintaliitostekniikkaan peruskalvo ei tuntunut
riittävän, mutta jyvällä jo oltiin. Laserin tummuusasteenkin oppi ajan kanssa
säätämään oikeaksi, ja homma rupesi jollakin tavalla jo luistamaan.
Seuraavana päivänä harjoittelin hommaa oikein kunnolla ja löysin oikeanlaisen
painamisen piirilevyn valmistuksessa, josta lopussa hieman lisää. Huomasin myös
tavallisen kalvon olevan aivan riittävän hyvä pienille töille, ja
suttuisuudenkin sain kuriin muuteltuani tulostinasetuksia kalvokohtaisemmiksi
(nämä asiat saa selville ainoastaan kokeilemalla). Käsiin saamani
Prosessori-lehti mainosti TEC-200-kalvon olevan parasta tähän tarkoitukseen,
mutta 10 kalvon paketti 150 oravannahan hinnalla ei houkutellut kokeilemaan
(tosin kalvolla olisi varmaankin pystynyt tulostamaan pintaliitoskuvion
piiriaihiolle). Letracet-kalvo tuntui jo kohtuulliselta 9 markan
kappalehinnallaan, mutta laatu onkin sitten eri asia. Useinkaan harrasteleva
opiskelija ei kuitenkaan omaa moisia rahasummia, joten päätin tavallisen kalvon
kelpaavan omiin tarkoituksiini vallan mainiosti huokealla 4 markan
kappalehinnalla. Ko. kalvoa voi myös "lainailla" vanhempien tai kavereiden
työpaikoilta, ellei itse satu olemaan töissä.
Tässä vielä muutamia kaavioita erilaisista piirilevyn valmistustavoista.
(Valitettavasti skannerini on sökönä, joten en saa tuotettua visuaalista kuvaa
nyt tähän hätään. Pahoittelen tapahtunutta.)
{3---------------------------------------------------------------------------
Piirilevyn valmistus lämpösiirtomenetelmällä pähkinänkuoressa:
- Suunnittele piirilevy tietokoneella, jotta saat aikaan mahdollisimman
hyvän kuvanlaadun tulostettavalle kalvolle tai paperille.
- Tulosta kalvo. (Jos et omista laseria, tulosta kuva paperille ja monista
se kopiokoneella kalvolle.)
- Puhdista piirilevy todella huolellisesti hankausjauheella tai muulla
liuottimella. Älä kuitenkaan tee piirilevyn kuparipuolelle naarmuja.
Parhaan tuloksen saat, kun käytät vielä nopeasti piirilevyn kuparipuolen
syövytysliuoksessa ja huuhdot levyn kraanan alla. VARO RASVAJÄLKIÄ!!!
- Kuumenna piirilevy uunissa, keittolevyllä tai kuumailmapuhaltimella noin
140 asteen lämpötilaan, jos käytät TEC-200-kalvoa. Muilla kalvoilla
lämpötilan tulee yleensä olla hieman korkeampi, jotta muste irtoaa
kalvosta ja kiinnittyy piirilevyyn.
- Aseta kalvon mustepuoli piirilevyä vasten ja vetäise telalla tai lastalla
kalvo tiukasti piirilevyyn kiinni. Vältä kuitenkin liikaa painamista,
ettei muste leviä piirilevyn ja kalvon välissä.
- Anna piirilevyn jäähtyä, ennen kuin irrotat kalvon varovasti.
- Syövytä piirilevy normaalisti sopivan vahvuisella syövytysliuoksella.
- Puhdista piirilevy huolellisesti musteesta.
- Poraa piirilevyyn tarvittavat reiät.
- Valmis levy käyttöä varten!
Piirilevyn kuvan voi myös silittää aihiolle, kunhan laittaa
silitysraudan ja kalvon väliin paperinpalan.
Mikko Sipiläinen
(Amiga- & PuuCee-kämmäri)